| Kuulumisia | ||
|
|
10.3.2005 Haimme eilen Manjan Haaparannasta Dee-Dees kennelistä. Automatka meni hyvin äiskän sylissä. Aluksi Manja tutki paikkoja, pissasi sitten matolle ja kakkasi lattialle. Ruoka maistui hyvälle, olihan Manja viimeksi syönyt aamulla aikaisin. Manjalle tehtiin peti pahvilaatikkoon, pohjalle laitettiin äidiltä tuoksuva makuualusta. Illalla Manja vikisi ja kaipasi emoaan. Nukkui viiteen aamuyöllä, jonka jälkeen jatkoi unia äiskän kainalossa sohvalla. Jenni, Milla ja äiti kävivät tänään Haukiputaalla ostamassa koiratarvikkeita: ruokakupin, pannan, lelun ja kamman. Äiti otti iltapäivällä nokoset, koska vauva oli valvottanut yöllä. 12.3.05 Mitä kuuluu pikku-koiran elämään? Manja syö kolme-neljä kertaa päivässä pentunappuloita, leikkii, hyppii, pissaa, kakkaa paperille, kipittää kaksijalkaisten perässä, ottaa lyhyet päikkärit sylissä, lattialla ja pitemmät omassa sängyssä aitauksen sisällä. Yhtenä haittapuolena voisi mainita taipumuksen pureskella kaikkea mahdollista liikkuvaa, kuten housunlahkeita ja tossuja. Manja osaa vikistä, murista ja haukkua kuten oikea koira ainakin. 18.3.05 Manja on ollut meillä jo reilun viikon ja on oppinut talon tavoille. Ruokakin maistuu vaihtelevalla menestyksellä. Pissapaikaksi on vakiintunut eteisen lattialla olevat sanomalehdet, muualle Manja ei yleensä pissaile. Yöt Manja nukkuu kiltisti ja rauhallisesti aitauksen sisällä laatikossaan, mutta päivällä se saa olla vapaasti keittiö-olohuone-eteinen -alueella, myös yksin ollessaan. Aamulla se herää 6-7 aikaan, äiti nostaa sen aitauksesta pois ja se käy lirauttamassa aamupissat lehden päälle. Uusia leikkikalujakin on löytynyt, kuten limsapullo, jonka sisällä on tussin korkki. Myös pilttipurkin kansi, pieni pahvilaatikkoja tyhjä talouspaperi-rulla ovat kiinnostaneet Manjaa, joka on leikkiessään todella vikkelä liikkeissään. Ja yksinhän ei oo kiva leikkiä, vaan siihen tarvitaan kaveri. Leikittäjiä Manjalla kyllä piisaa! 19.3.05 Tänään Manja oli ensimmäistä kertaa kävelyllä talutushihnassa! Äiti ja Joonas lähtivät keräämään virpomisrisuja ja Manja otettiin tietenkin mukaan. Metsässä Manja oli äidin takin sisässä, kun meinasi tärisyttää ja palella. Tiellä Manja sai kuitenkin juoksennella hihnassa ja paluumatkalla jopa kakkasi erääseen portinpieleen! No siihenhän me ei oltu varauduttu, joten piti soittaa ovikelloa ja pyytää muovipussia kakan keräämistä varten. Talossa oltiin aivan ihastuneita meidän söpöliiniin ja toivottiin vierailua toistekin! 28.3.05 Manja on pesty jo kahdesti. Ekalla kerralla tärisytti ja paleli kovasti, mutta toisella kerralla Manja osasi jo seisoa sievästi suihkutettavana. Ja pesun jälkeen vauhtia riittää! Manja on kasvanut kovasti. Alussa pehmokissa oli isompi kuin Manja ja nyt näyttäisi siltä, että ne ovat samankokoisia. Pissailuhomma on nyt vähän niin ja näin. Kun Manja oppi pissaamaan ulos, se nyt luulee, että sitä voi pissata mihin vaan. Niinpä pissoja löytyy silloin tällöin myös lattialta, ei pelkästään paperin päältä. Ja jos häntä ei oteta muiden kanssa samaan huoneeseen, vaan ovi menee nokan edestä kiinni, niin silloin neiti pissaa siihen oven eteen! Ei tietenkään aina, mitä nyt joskus... Semmosta se on pikkupennun kanssa. |